Kyläläisten tarinaa historiasta

[14.28, 26.4.2026] Anita Kulmala: Rasimäen historiaan vähän tarkentavaa yhteenvetoa ja lisätietoa:

Rasimäen kylä sijaitsi alunperin nykyisen Murtomäentien alueella eli nykykylän metsien länsipuolella.

1800-luvun lopulla nykyisen jokilaaksokylän alueelle rakennettiin ensimmäinen talo, Haapalanmäki.

1900-luvun alkupuolella nurmekselainen Juho Heikura rakensi nykykylän alueelle talonsa, joka kuului silloiseen Elomäen kylään.

Museoviraston sivuilta löytyi tietoa:

"Rasimäki oli Koppelojärven kylän yhteismaata, minne oli perustettu oli 1860-luvun loppuun mennessä kolme taloa käsittävä kylä ( Haapalanmäki, Karsikko ja Ikosenmäki)

1920-1930-luvun asutustoiminta lisäsi talolukua."

Heikuran taloa on Nurmeksen rakennusvalvonnan mukaan laajennettu 1948.

Nykyiset Korhosen ja Pussisen talot rakensivat Juho Heikuran pojat Matti ja Toivo, jotka myöhemmin myivät ne.

Mirja Ojala (o.s. Heikura) kertoi omasta selvitystyöstään:

"Reetta (Juhon vaimo) syntyi Nurmimäessä Sotkamon puolella siis.

Juho on Nurmeksesta Haapajärven kylästä, muutti Nurkkamäkeen varmaan jo 1901 ensimmäisen vaimonsa kanssa ( Anna Kaisa Nevalainen), heille syntyi neljä lasta, vaimo kuoli 1909, Juho meni uusiin naimisiin 1910 Hilda Sofia Mustosen kanssa, hän kuoli 1911, Reetan (os.Karppinen) kanssa avioon 1912.

Nämä lapset ensimmäisestä avioliitosta kuolleet pieninä.Kaksi ollut vielä kun mennyt Reetan kanssa yhteen."

Suojärven evakoiden lisäksi kylältä saivat sotien jälkeen maata myös rintamaveteraanit, joita olivat mm. Tahvo Toivanen, Unto Väyrynen ja Otto Timonen, Ville Liuski, Juho Hytönen.

Myös Erkki Lehikoisen leski Leena Lehikoinen sai tilan, jonka hän myi myöhemmin Eino Toivoselle.

Vielä tarkennan tšasounan rakentamista: usein korostuu kansainvälisen ekumeenisen työleirin osuus, mutta kyse oli pitkälti nuorista, joita kyläläiset ja rakennusmestari ohjasivat työssä. Kyläläisten osuus työssä oli merkittävä. He myös lahjoittivat tontin ja tarvittavan puutavaran.

Tänä vuonna tulee 60 vuotta tšasounan vihkimisestä marraskuussa 1966. Vihkijänä oli arkkipiispa Paaval

Karsikko-tila tunnettiin myöhemmin Rasimäki-nimellä. Talon länsipuolella on karsikkomänty, josta tila alunperin sai nimensä.

Anita Kulmala, o.s. Korkatsu

Kyläläisille terveisiä matkan varrelta:

Kuoromatka Ruotsiin herätti Rasimäen muistot eloon

Pääsin hiljattain osallistumaan mielenkiintoiselle esiintymismatkalle Ruotsin Olofströmiin yhdessä valtimolaisen dir. mus. Markku Köntän orkesterin ja kuorojen kanssa. Olofström on teollisuuskaupunki, jonne perustettiin vuonna 1960 oma Suomi-seura. Seuran taustalla vaikutti paikkakunnan vahva teollisuus – erityisesti Volvon tehdas, joka houkutteli Blekingeen runsaasti suomalaista työvoimaa aina 1940-luvulta lähtien. Vuosien varrella Suomi-seura onkin järjestänyt useita kuorotapaamisia.

Matkalla oli vahva yhteys myös omiin kotikontuihimme. Yhtenä Suomi-seuran perustajajäsenistä toimi vuonna 2024 edesmennyt Voitto Heikura, joka oli syntynyt Rasimäen Nurkkamäessä vuonna 1945. Voitto suuntasi Ruotsiin 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa ja työllistyi Volvon autotehtaalle. Ahkera mies eteni urallaan työnjohtajaksi asti. Kuuleman mukaan hän oli jämäkkä ja tiukka pomo, joka vaati alaisiltaan tarkkuutta, ahkeruutta ja korkeaa laatua.

Tapasin Voiton vuonna 2024 ollessani kuoromatkalla Olofströmissä. Tuolloin hän muisteli lämmöllä elämäänsä Rasimäellä. Lapsuudesta jäi mieleen erityinen muisto: naapuritaloissa asuneet Suojärven evakkoperheet tarjosivat pojalle sellaisen Karjalan murteen kielikylvyn, että kouluun mennessä oli aluksi vaikeuksia ymmärtää jopa yleiskieltä!

Aiheesta kiinnostuneille vinkiksi, että aiemmassa Anitan kirjoittamassa tekstissä on mainittu ne talot, joissa Heikuran pojat asuivat myöhemmässä elämänvaiheessaan. Matka oli hieno osoitus siitä, miten kauas maailmalle oman kylän tarinat ja asukkaat voivat kantaa.

19.5.2026 Jokkeri